Voiko yksittäinen henkilö nostaa HIPAA-oikeusjutun?

erityisesti HIPAA-oikeusjutussa kantajan väitettiin…

perääntyvän hetkeksi.

tätä HIPAA koskevaa oikeusjuttua ei koskaan varsinaisesti nostettu. Et sittenkään kuullut siitä. Tai ehkä se jätettiin, mutta se hylättiin. Itse asiassa aina, kun yksittäinen asianomistaja haastaa vastaajan terveydenhuollon tarjoajan, joka perustuu HIPAA-rikkomukseen, tuomioistuin, jossa asianomistaja nostaa kanteen, hylkää ” HIPAA-kanteen.”

Miksi en voi nostaa HIPAA-oikeusjuttua?

koska sen paremmin HIPAA-laissa kuin lakia soveltavissa asetuksissakaan ei säädetä siitä, mitä
– laki kutsuu yksityiseksi kanneoikeudeksi.

yksityinen kanneoikeus on yksilön hallussa oleva oikeus valvoa jonkin lain rikkomista oikeudessa. Yksityisellä toiminta, henkilö, joka väittää rikkomuksesta arkistoi oikeusjutun, nimeämällä itsensä asianomistajaksi, ja nimeämällä yhteisö väitetty on rikkonut lakia, vastaajana. Kantaja tyypillisesti aloittaa oikeusjutun jättämällä haasteen (ilmoitus vastaajalle, että oikeusjuttu on jätetty vastaajaa vastaan) ja valituksen (oikeudellinen asiakirja, jossa kuvataan lakeja ja oikeuksia kantajan vaatimuksia on rikottu, ja joka sisältää kuvauksen korjaustoimenpiteestä – rahaa tai välipäätös, esimerkiksi – Kantaja vaatii).

Jos liittovaltion laissa (tunnetaan myös ”säädöksenä”) nimenomaisesti todetaan, että yksityishenkilö voi panna täytäntöön kyseisen lain mukaiset oikeutensa, henkilöllä on yksityinen kanneoikeus ja hän voi nostaa kanteen.

Jos liittovaltion laissa nimenomaisesti todetaan, että yksityishenkilö ei saa nostaa kannetta (koska esimerkiksi lain mukaan lain toimeenpano on annettu yksinomaan liittovaltion hallitukselle), henkilöllä ei ole yksityistä kanneoikeutta, eikä hän saa nostaa kannetta.

mutta entä jos liittovaltion laki vaikenee – ei sano mitään suuntaan tai toiseen – siitä, voiko ihminen nostaa kanteen lain mukaisten oikeuksiensa toteuttamiseksi?

täällä ei ole HIPAA – oikeusjuttuja

monet liittovaltion lait on muotoiltu juuri näin-toisin sanoen niissä ei sanota suuntaan tai toiseen, voidaanko siviilioikeudellisia oikeusjuttuja nostaa näiden lakien mukaan.

yleinen sääntö, jota liittovaltion tuomioistuimet ovat vuosien varrella kehittäneet, on tämä: kun liittovaltion laissa ei sanota mitään siitä, voiko yksilö nostaa kanteen suuntaan tai toiseen, ei henkilö yleensä voi nostaa kannetta.

HIPAA on ”ei sano mitään suuntaan tai toiseen” – laki. Sen ehdoissa ei mainita mitään yksittäisistä oikeusjutuista suuntaan tai toiseen.

kuitenkin aika ajoin, tämän seurauksista huolimatta – oikeusjuttuja ei sallita – henkilö nostaa oikeusjutun, jossa hän hakee rahakorvauksia terveydenhuollon yksikköä vastaan ”HIPAA-rikkomuksen perusteella.”

esimerkiksi useita kuukausia sitten eräs LabCorp-potilas nosti kanteen liittovaltion käräjäoikeudessa (federal trial court). Potilaan kantajan mukaan hänelle tehtiin laboratoriokokeita Washington D. C.: ssä sijaitsevassa Providence Hospitalissa. Hän väitti, että häntä oli ohjeistettu toimittamaan lääketieteellisiä tietoja tietokoneen vastaanottoasemalla, jonka hän väitti olevan lähellä sijaitsevaa vastaanottoasemaa käyttävän toisen potilaan korvan ja näön ulottuvilla.

ennen oikeusjutun jättämistä ensimmäinen potilas lähetti Providencen sairaalaan kirjeen, jossa hän väitti tietokoneen vastaanottoasemalla tapahtuneen tapauksen muodostavan mahdollisia HIPAA: n Tietosuojasäännön ja HIPAA: n Turvallisuussäännön rikkomuksia.

potilas, joka ei ollut tyytyväinen sairaalan vastaukseen, teki sitten valituksen terveys-ja ihmispalvelujen (HHS) Department of Health and Human Services (OCR) – virastolle ja väitti, ettei LabCorpin väitetty laiminlyöneen kunnollisia ”julkisia majoitustiloja” varmistaakseen, että HIPAA-yhteensopivat tilat rikkoivat HIPAA: n yksityisyyttä ja turvallisuutta koskevia sääntöjä.

tämän valituksen tekeminen ei ollut mitenkään tavatonta. HIPAA-säädökset antavat yksityishenkilöille mahdollisuuden tehdä valituksia terveys-ja Ihmispalveluministeriön (HHS) kansalaisoikeuksien virastolle (Office of Civil Rights, OCR). Valituksessa potilaan on nimettävä asianomainen yritys tai liikekumppani ja kuvattava teot tai laiminlyönnit, joiden potilas katsoo rikkoneen yksityisyyden suojaa, turvallisuutta tai Rikkomusilmoitusta koskevien sääntöjen vaatimuksia. Tämän jälkeen OCR tutkii syytökset, ja kun se on tutkinut, se julkaisee kirjeen, jossa kuvataan tutkinnan ratkaisu.

tässä tapauksessa OCR ilmoitti tutkimuksensa jälkeen potilaalle, ettei se ryhtyisi jatkotoimiin hänen valituksensa johdosta, koska OCR: n määrityksessä potilaan HIPAA-oikeuksia ei rikottu sen paremmin sairaalassa kuin Labcorpissakaan.

potilas, tästä havainnosta lannistumatta, nosti oikeusjuttunsa liittovaltion tuomioistuimessa, ja hänen yksittäinen vaatimuksensa koostui väitteestä, jonka mukaan LabCorp olisi rikkonut hänen HIPAA: n Yksityisyyssääntöä ja turvallisuussääntöä koskevia oikeuksiaan.

oikeus hylkäsi hänen HIPAA-kanteensa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomiossaan, että:

”LabCorpin väitetty HIPAA-rikkomus on ainoa tapaukseen sisältyvä kanneperuste, ja koska asiaa käsitelleiden tuomioistuinten keskuudessa vallitsee selvä yksimielisyys siitä, että HIPAA: ssa ei ole yksityistä kannetta, potilas ei ole esittänyt vaatimusta, johon vapautus voitaisiin myöntää.”

tuomioistuimen lakiesitys kääntyy yksinkertaisesti näin: ei ole HIPAA yksityistä kanneoikeutta. Laki ei salli asianomistajan HIPAA-oikeusjutun etenemistä. Siksi HIPAA koskeva kanne on hylättävä.

tämä tapaus vahvisti ennakkotapauksen, jonka mukaan yksittäiset potilaat eivät voi nostaa HIPAA-oikeusjuttua (oikeusjuttua väitetyistä HIPAA-rikkomuksista), koska HIPAA-laissa tai-asetuksissa ei ole kieltä, joka mahdollistaisi yksityisen kanneoikeuden. Sen sijaan, kuten tuomioistuimet ovat todenneet, vain OCR ja syyttäjänvirasto voivat nostaa oikeusjuttuja terveydenhuollon organisaatioita vastaan väitetyistä HIPAA-rikkomuksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *